Joskus sitä vaan tuntuu, ettei jaksa. Hetkittäisiä tuskasteluja, unettomia öitä.. Onhan noita. Sellanen tunne voi tulla niin pienestä asiasta kun sosiaalisista paineista, tuskasta, kiusaamisesta, surusta, vihasta tai läheisen kuolemasta. Olen viime yönä lukenut yhtä sun toista, omassa raskaassa hetkessäni. Mutta haluan kertoa yhden koskettavimmista, joka jäi ajatuksiini. Lyhyesti kerrottuna;
Päädyin jotenkin eilen eräälle sivustolle jossa sai avautua omasta elämästään, kertoa oman elämänkertomuksensa; Minä aloin jutella netissä erään vanhemman naisen kanssa, joka oli pahasti koulukiusattu aikoinaan, ja se jatkui työpaikkakiusaamiseksi. Nainen oli ala-asteensa viettänyt naapurin tytön kanssa, mutta meni ylä-asteelle toiselle paikkakunnalle, kun ei omassa pikkukylässä sellaista ollut. Siitä oli alkanut naisen helvetti; tukan repimistä, laukun varastamista, kamppaamista. Mitä ikinä muut keksivätkään. Nainen näytti kuvia koulu-ajoistaan, nätti tyttö suru kasvoillaan. Nainen vaihtoi kolmesti ylä-astetta, perhe ei halunnut edes auttaa kiusaamiseen. Muutto kyllä onnistui..
Nainen muutti 19vuotiaana pois kotoa ainaisesta äidin ja isän sääliviä katseita ja tuskastuneita puuskutteluja kun ei sitä YO-lakkia mentykkään hakemaan vaan haettiin hitsaajaksi. Nainen pääsi heti koulujensa jälkeen töihin, ja töissä alkoi se sama. Aikuiset, tai no ainakin pitäisi olla, kamppasivat tyttöä vaarallisessa tehtaassa, nipistelivät peppua ja kourivat rintoja HUVIN VUOKSI! Nainen masentui ja yritti itsemurhaa ensimmäisen kerran 21vuotiaana syntymäpäivänään. Hänesta tuntui että tämä oli tässä, ”en jaksa enään”. Itsemurha onneksi epäonnistui. Hänet oli löydetty ajoissa.
Toisen kerran hän yritti 23vuotissyntymäpäivänään, samoissa tuskissaan ja paineissaan. Hän oli kahden vuoden aikana sairastunut pahaan masennukseen, muttei sitä myöntänyt muille. Tiesi kyllä itse. Hänet saatiin koomasta hereille, ja silloin ekan kerran tuli itku. Ja salaisuudet tuli julki.
Tällä hetkellä hänellä on ikää 47vuotta, hänellä on rakastava aviomies ja kaks ihanaa poikaa. Hän asuu omakotitalossa Heinolan nurkilla ja on konttorirottana lähimmäisellä kuljetusfirmalla. Hän on onnellinen ja kiittää häntä, joka hänet löysi ajoissa ja kiittää sitä voimaa, mikä sai hänet kuitenkin hereille koomasta.
Minä nostan hänelle ja muille selviytyjille hattua, kiitos elämä!
Merkinnät RSS-syötteenä