Minulta kysyttiin tänään, jos tekisin kappaleen; kenestä sen kertoisin? Asia jäi kaivelemaan. Ei minulta ole ennen kysytty tuollaista, enkä ole tullut edes ajatelluksi. Joten otin paperin eteeni ja kynän käteeni. En saanut mitään alotetuksi, kenestä sen olisin edes tehnyt.
Äidistäni? Ei, koska äitini tietää jo että rakastan häntä ja olen hänelle yhden kappaleen jo ”omistanut”. ( Spice Girls – Mama 😀 ). Isästäni? Ei, en keksisi sanoja, ja hän myös tietää että rakastan häntä. Exilleni? Ei helvetissä, siitä ei tulisi nättiä tekstiä. Tyttärelleni? Hyvä idea, mutta tyttärelleni on jo ”omistettu” kappale, useampikin. ( Vesterinen Yhtyeineen – Kukaan ei koskaan + Yö – Ihmisen poika ). Ja hän jos kuka tietää että tekisin mitä vaan hänen vuokseen, että sikäli. Tulevalle aviomiehelle? Se kaatuu jo sikäli siihen, etten usko avioliiton voimaan. Tarkoituksenani ei ole edes mennä koskaan naimisiin, muttei koskaan pidä sanoa ”ei koskaan”. Ystävilleni? Ei huono idea ollenkaan. Mutta en saa tunteitani sanoiksi mitä tunnen ystäviäni kohtaan. Minulla on niin paljon erillaisia ja ihania ystäviä! Elämäni rakkaudesta? Niitä on maailmassa jo tuhat, jotka sopivat kyseiseen. Olen jopa soitellutkin niitä eräälle, vaikken tiedä uskonko elämän rakkauksiin, tai mihinkään sen kaltaisiin ”ylellisyyksiin” kuten ystäväni Jukka sanoo. Johonkin tunteeseen? Niitäkin on jo soittolista täynnä.
Kelle ei ole tehty omaa kappaletta? Eläimillä ja autoillakin on jo omansa. Sitten sen tajusin – minusta ei ole tehty kappaletta. En tiedä, onko se edes kappaleeksi kirjottamisen aihetta, mutta katsotaan. Kokeilen ainakin.
Merkinnät RSS-syötteenä