Sieltähän se taas tulee joo. Jo syyskuusta asti on saanut ostokeskuksissa ja lähikaupoissa saanut katsella myyntiin tulleita joulumakeisia ja -kalentereita, lokakuussa mukaan tuli jouluvalot, joululevyt ja -koristeet. Tänään kuuntelin ensin lähimarketissa ”Joulupukki suukon sai”-kappaletta, ja kaiken kruunasi naapurista kantautuvaa ”Jouluyö juhlayö” kappale. En voi todeta muutakun että voi ny helvetti! Minä en niinkään vihaa joulua, …
Joskus sitä vaan tuntuu, ettei jaksa. Hetkittäisiä tuskasteluja, unettomia öitä.. Onhan noita. Sellanen tunne voi tulla niin pienestä asiasta kun sosiaalisista paineista, tuskasta, kiusaamisesta, surusta, vihasta tai läheisen kuolemasta. Olen viime yönä lukenut yhtä sun toista, omassa raskaassa hetkessäni. Mutta haluan kertoa yhden koskettavimmista, joka jäi ajatuksiini. Lyhyesti kerrottuna; Päädyin jotenkin eilen eräälle sivustolle jossa …
Minulta kysyttiin tänään, jos tekisin kappaleen; kenestä sen kertoisin? Asia jäi kaivelemaan. Ei minulta ole ennen kysytty tuollaista, enkä ole tullut edes ajatelluksi. Joten otin paperin eteeni ja kynän käteeni. En saanut mitään alotetuksi, kenestä sen olisin edes tehnyt. Äidistäni? Ei, koska äitini tietää jo että rakastan häntä ja olen hänelle yhden kappaleen jo ”omistanut”. …
Olen miettinyt taas pari päivää niinkin turhaa asiaa kun menneisyys. Miten sen hyväksyy? Miten tuntee jonkun asian olevan jo mennyttä? Palaako menneisyydestä mitään nykypäivään? Voiko sen hyväksyä? Itse henkilökohtaisesti en tunnu jättävän mitään taakse. Teinivuosien aikaisiin tuttuihin pidän edelleen yhteyttä. Exiä muistelen milloin mistäkin biisistä, lauseesta tai jonku ohikulkevan katseesta. Edesmennyttä ystävääni muistelen päivittäin ja …
Merkinnät RSS-syötteenä